Tähtisumua

Tähtisumua -seikkailunäytelmä
(kesto n. 42 min)

 

Tämä kuunnelmakasetti tuli joidenkin tiettyjen Masters of the Universe -hahmojen pakkauksissa. Tämä omistamani kappale on ostettu nettihuutokaupasta ja se on alunperin tullut He-Manin mukana, tosin muistelen lapsuudestani, että se olisi tullut myös muidenkin hahmojen mukana, koska sitä muistaakseni kaveripiirissäni kutsuttiin ”pahiskasetiksi”, koska se tuli jonkin pahiksen mukana, mutta tarkempia yksiyiskohtia en asiaan liittyen muista. Itse en lapsuudessani koskaan tätä kasettia omistanut, en edes kuullut sitä ensimmäisen kerran kuin vasta aikuisiällä. Tämä kuunnelma perustuu vuonna 1984 julkaistuun saksankieliseen kuunnelmaan ”Sternenstaub”.

 

Transkriptio kuunnelmasta:

* Alkumusiikki *

Teela: HHH. Huh. Kylläpä täällä luolassa on kylmä. Nuotio ei lämmitä tarpeeksi. Asemies! Jos ei luolaa saada lämpimämmäksi, emme ikinä saa kokeiluamme valmiiksi.

Asemies: Malta mielesi Teela. Hiukan kärsivällisyyttä. Kyllä luola vielä lämpiää.

Orko: Osaapa olla kylmä.

Teela: Orko! Mistä kummasta sinä tänne tulet? Onko pääkallolinnan valtias antanut sinulle tehtävän?

Orko: Oikein arvattu Teela, Eternian valtiatar. Mutta kuten tiedät, valtiaamme on varsin omapäinen. Häntä ei näkynyt. Ehkäpä siksi, että minä ajattelin vain sinua.

Teela: Ihanko totta, Orko? Ajattelitko sinä minua?

Orko: Totta joka sana. Kuulin kuinka sinä palelit.

Teela: Mhahhah. Orko, ethän sinä voinut kuulla, että minä palelin.

Orko: Kuulimpas! Hampaasi kalisivat, arvelin, että minun pitäisi taikoa jotain lämmikettä sinulle.

Teela: Vai lämmikettä? Se olisikin ihanaa Orko. Mutta mitä? Noutio ei lämmitä tarpeeksi.

Orko: Eikö sittenkään, vaikka minä puhaltaisin siihen. Puhhh!

Asemies: Hehhehheh! Loihtisin mieluummin lisää puita Orko, Saisimme suuremman nuotion.

Orko: Jippee! Nyt sen keksin! Peitettä täällä kaivataan, vuori meidät peitä, peite meille heitä!

Asemies: Teela varo! Luolan katto tippuu niskaamme! Koko luola luhistuu! Juokse! Tuonne päin! Ulos luolasta ja äkkiä!

Teela: Orko, taisit erehtyä peitteestä, se oli luolan peite.

Orko Hihhihhih! Aina roiskuu kun rapataan.

Asemies: Tuhosit luolan Orko. Mitä ihmettä me nyt teemme?

Teela: Mitä kummaa? Taivaasta laskeutuu jotakin.

Asemies: Se välkehtii ja kimmeltää.

Teela: Ihan kuin ilma olisi täynnä pienen pieniä timantteja.

Asemies: Hhhm. Eh. Pikemminkin se muistuttaa sumua. Upeampaa sumua en ole eläessäni nähnyt.

Teela: Se on Tähtisumua, sitä se on, Tähtisumua – Stardust.

Orko: Maailmankaikkeuden kallisarvoisin aarre, Tähtisumu – Stardust. Minun on ihan pakko taikoa jotain heti paikalla. Odottakaa.

Asemies: Ei, Orko ei. Älä taio mitään.

Orko: Miksen?

Asemies: Kai olet itsekin huomannut, ettei taikurin kykysi viime aikoina ole olleet kaikkein vakuuttavimpia.

Teela: Katsokaa, sumusta kehkeytyy jotakin. Pallo.

Asemies: Se loistaa ja säteilee, kuin aurinko.

Teela: Mutta nyt se hävisi. Tähtisumu hävisi aivan yhtäkkiä.

Asemies: Jokin häivytti sen pois.

* Skeletorin naurua *

Skeletor: Jokin muka. Jokin muka.

Teela: Se on Skeletor, pahojen voimien valtias!

Skeletor: * Nauraa * Skeletorpa hyvinkin, oi Teela Eternian valtiatar. * Nauraa * Minä olen Skeletor, pahojen voimien valtias. Minä anastin sinulta Tähtisumun. Sen avulla minusta tulee maailmankaikkeuden valtiastakin mahtavampi. * Nauraa * Entäs sinä, miten sinun käy? * Nauraa *

Kertoja: Teela, Pääkallolinnan noitavelhon tytär, Eternian asemestari Asemies ja lentävä trolalilainen Orko kiiruhtivat linnan pihaan, missä kuninkaan poika Adam istuskeli auringon paisteessa ja ihasteli kukkia tiikerinsä Cringerin kanssa.

Orko: Adam! Adam! Joko olet kuullut?

Teela: Mitä hän muka olisi voinut kuulla Orko? Katso nyt. Hänhän vain paistattelee päivää ja torkkuu.

Adam: Mitä oikein on tapahtunut? Miksi olet noin kiihtynyt Teela?

Orko: Minä tein taikoja. Tiedäthän, että olen erinomainen taikuri?

Adam: Mikäli minä oikein muistan, sinä olit joskus hyvä taikuri. Kotiplaneetallasi Trolanilla olit kuuluisa taikavoimistasi, mutta täällä taitaa asia olla aivan toinen.

Orko: Nyt kyllä erehdyt Adam. Se olin minä joka loihti Tähtisumun esiin. Kallisarvoisen Tähtisumun, jolle mikään muu koko maailmankaikkeudessa ei vedä vertoja.

Adam: Niinkö?

Teela: * Mumisee myntävästi * Orko puhuu totta, mutta paha Skeletor varasti sen.

Adam: * Haukottelee * Skeletor. En siedä enää koko nimeä korvissani. Jättäkää minut ja Cringer rauhaan! Viihdyn paremmin kukkieni parissa.

Teela: Sinulle ei kyllä kannata kertoa yhtään mitään. Ei totisesti mitään. * Kävelee pois *

Asemies: Sinun on puututtava asiaan Adam.

Adam: Sen totta vie teenkin Asemies, älä huoli. Otan Skeletorilta Tähtisumun takaisin. Jos hän pääsisi valtaan, päivämme olisivat luetut. Odota, vedän miekkani esiin.

Orko: Cringer, liikkeelle!

Cringer: * Murisee * Haluan olla rauhassa. Sitä paitsi kaikki on minulle aivan liian vaarallista. Annan minun olla He-Man. Minua pelottaa.

Adam: Kautta Pääkallolinnan mahdin, minulla on taikavoimaa!

Kertoja: Loitsu vaikutti kuten aina ja pelokkaasta tiikeri-Cringeristä tuli ylväs satuloitu Taistelutiikeri, joka karjuen valmistautui taistelemaan pahan voimia vastaan.

Taistelutiikeri: * Murisee *

He-Man: Skeletor saa tuntea meidät nahoissaan!

Taistelutiikeri: * Murisee *

Kertoja: Teelan poistuessa pettyneenä paikalta, prinssi Adamista tuli He-Man, vahvoista vahvin ja Cringer muuttui pelottavaksi Taistelutiikeriksi. Vain Orko, Asemies ja noitavelho Zoar olivat perillä prinssi Adamin salaisuudesta. Kun taas Eternian kuningas ja Teela pitivät prinssiä hemmoteltuna jänishousuna. Taistelutiikeri He-Man selässään, lentävä Orko ja mitä ihmeellisimpiä aseita valmistava Asemies lähtivät Eternian linnasta valmiina taistoon. Mutta Skeletor oli riemuissaan.

* Varikset raakkuvat *

Skeletor: Tähtisumu – Stardust, meillä on se. Meillä on maailmankaikkeuden kallisarvoisin aarre. Nyt me voimme tuhota He-Manin. Eternia on meidän!

Petomies: Niin mestari.

Skeletor: Lakkaa ruoskimasta niitä variksia Petomies. Valmistaudu viimeiseen koitokseemme. He-Man on lähtenyt Pääkallolinnasta.

Petomies: Minä tuhoan hänet. Hänet ja hänen ystävänsä.

Skeletor: Sinäkö? Minä sen teen Petomies! Sinä olet pelkästään apurini, ala jo vihdoin tajuta!

Petomies: Kyllä herra. Sinä olet mestari.

Skeletor: * Nauraa * Vai mestari? Niin olenkin. ja olen saanut lopullisen voiton. Tähtisumu on käsissäni. Valta on minulla! * Nauraa * He-Man on pian mennyttä miestä.

Petomies: Mutta miten aiot tuhota He-Manin?

Skeletor: * Nauraa * Etkö nähnyt, että häivytin Tähtisumun Pääkallolinnasta tänne asti?

Petomies: Kyllä Skeletor. Se oli oikea mestarin taidonnäyte.

Skeletor: Minä anastan He-Maniltä vallan miekan. Häivytän sen tänne, niin että hän jää aseettomaksi ja sitten… * Nauraa * Ja sitten… * Nauraa *

Kertoja: He-Man, Orko ja Asemies astuivat ikivihreään metsään, jota kukaan ei vielä ollut tutkinut. Tässä salaperäisessä, kaameassa metsässä kasvoi tornin korkuisia puita. Kolme ystävystämme eivät kuitenkaan niitä säikkyneet, sillä näin he toivoivat pääsevänsä oikotietä Skeletorin piilopaikkaan.

Orko: Ooh, onpa täällä synkkää. Mitäs sanoisitte jos loihtisin tänne hiukan valoa? Oi Orko taikavoimaas käytä ja…

He-Man: Ei, ei, ei Orko. Anna olla. Taas voi tapahtua vaikka mitä. Viimeaikoina sinä et kummemmin ole onnistunut.

Orko: Totta. Valitettavasti olet oikeassa. Ehkä minun pitäisi palata Trolanille uudistamaan taikavoimani. Siellä muuten on eräs sulokatseinen, siloposkinen tyttölapsikin.

Asemies: Varokaa lohikäärme!

Orko: Se syöksee tulta! Oi Orko taikavoimaas käytä ja mahtis meille näytä, lohikäärme istu ja pala, vettä niskaamme vala!

Asemies: Sehän syöksee vettä.

Orko: Se onnistui! Olen sittenkin suuri taikuri.

He-Man: Sait sen vain entisestäänkin raivostumaan.

Orko: Karkoita se metsään He-Man! Aja se metsän pimentoon.

Asemies: Varovasti He-Man, peto on vaarallinen. Sen hampaissa on myrkkyä.

He-Man: Nyt se saa maistaa miekkani terää!

Orko: Miekka, se on poissa. Miekka, miten ihmeessä.

Asemies: Skeletor on varastanut lumotun miekan.

He-Man: Hän häivytti sen käsistäni. Se on poissa! Taistelutiikeri taistele!

Taistelutiikeri: * Murisee * Minä nujerran sen. Minä nujerran sen.

Kertoja: Salaisen linnan yläpuolella leijuvan maagisen silmän avulla Skeletor seurasi ikivihreässä metsässä käytyä taistelua. Yhtäkkiä hänen eteensä lennähti He-Manin lumottu miekka.

Skeletor: Lumottu miekka, nyt se on minulla.

Petomies: Nyt sinä olet saanut lopullisen voiton, mestari.

Skeletor: * Nauraa * Niin olenkin. Ilman lumottua miekkaa, He-Man on vain varjo itsestään.

Petomies: Mutta hänellä on kuitenkin vielä Taistelutiikeri. Mitä tapahtuu, jos se tuhoaa lohikäärmeen?

Skeletor: Minä toivonkin, että se tekee niin. Toivon sitä, sillä silloin He-Man ystävineen suistuu pohjattomaan rotkoon eikä mikään enää voi häntä pelastaa.

Petomies: Eternia on meidän.

Skeletor: Sanoitko meidän, Petomies!? Etkö ole vieläkään oppinut läksyäsi? Eternia on minun! Yksin minun! Tule, haluan olla paikalla kun He-Man putoaa rotkoon.

Petomies: Entä miekka, otatko sen mukaan Skeletor?

Skeletor: En. Pudotan sen aikakammioon. Sieltä ei kukaan saa sitä ulos vastoin tahtoani. Avaan aikakammion vasta kun olen omin silmin nähnyt, että He-Man on poissa pelistä.

Kertoja: Taistelutiikeri kamppailee lohikäärmeen kanssa, ja yhä uudelleen ja uudelleen, He-Man kävi taistoon paljain nyrkein, kunnes lohikäärme vihdoin lannistui.

Taistelutiikeri: * Murisee *

He-Man: Jatka vain Taistelutiikeri! Älä hellitä!

Asemies: Katsokaa! Lohikäärme perääntyy!

He-Man: Se pakeni. Lohikäärme luikkii karkuu!

Taistelutiikeri: Voitto kotiin. Me voitimme.

He-Man: Siinäpä oli taistelua kerrakseen kuomaseni. Pidit hyvin pintasi.

Asemies: Meidän on palattava Pääkallolinnaan He-Man. Tarvitsemme uusia aseita.

He-Man: Olet kai oikeassa Asemies. Aseettomina emme pärjää Skeletorille.

Orko: Ei teidän sentään sen takia tarvitse Pääkallolinnaan asti vaivautua. Minähän voin taikoa meille aseita. Luottakaa vain minuun. Oi Orko taikavoimaas käytä ja mahtis meile näytä, pälkähästä meidät päästä, siis älä aseitasi säästä!

Asemies: Orko, mitä ihmettä sinä taioit?

Orko: Aseita tietenkin. Siis täh, ovat ne ainakin olleet aseita joskus.

Asemies: * Nauraa * Vanha jousenreppana ja rikkoutunut nuoli. Orko, näitä aseita eivät edes pikkulinnut pelkää.

Orko: * Harmistunutta muminaa * Jokin taisi mennä pieleen.

Asemies: Maa sortuu.

Orko: Pitäkää kiinni!

Asemies: Me syöksymme rotkoon.

He-Man: Pitäkää lujasti kiinni. Tipahdimme kallion kielekkeelle.

Asemies: Kieleke ei kannata meitä. Me putoamme.

Taistelutiikeri: Skeletor huokutteli meidät ansaan.

He-Man: Nyt tarvitaan enemmän tilaa. Tämä kieleke on liian pieni meille kaikille.

Orko: Pitäisiköhän minun taikoa, He-Man? Odottakaahan. Oi Orko taikavoimaas…

He-Man: Ei nyt Orko, ole niin kiltti. Pieninkin virhe riittää ja syöksymme tyhjyyteen. Sitten meitä ei mikään voi pelastaa.

Orko: Nyt minä keksin! Häivytän itseni Pääkallolinnaan ja palaa Windraiderilla takaisin. Silloin voin pelastaa teidät kaikki.

He-Man: Älä, odota Orko! Meni jo. Toivottavasti hän ei nyt tee tyhmyyksiä.

Taistelutiikeri: * Murisee * En jaksa enää pidellä kiinni.

He-Man: Minä lyön reiän kallioon! Meidän on saatava lisää tilaa Katsokaa, näin!

Asemies: Hakkasit kallion rikki paljaalla kädellä He-Man.

Taistelutiikeri: Ja avasit aukon luolaan.

He-Man: Ryömikää sisään. Se on joko käytävä tai luola. Joka tapauksessa kiinteää maata jalkojen alla. Mentiin!

Asemies: Tämä on luola.

Taistelutiikeri: Skeletorilla taas kerran huono onni. Me emme suistuneetkaan rotkoon.

Asemies: Mikä merkillinen valo tuolla katossa näkyy. Se kimmeltää ja välkehtii aivan kuin koko katto olisi täynnä jalokiviä.

He-Man: Salaperäinen käytävä. Tulkaa! Jatketaan matkaa. Meidän on otettava selvää, mihin tämä johtaa.

Kertoja: Pääkallolinnassa Teela, Eternian valtiatar puuhaili uuden aseen, aikalingon, kanssa. Sillä hän toivoi pystyvänsä suojautumaan pahalta Skeletorilta. Se oli hänen isänsä, Asemiehen, kehittämä ase. Teela oli juuri painamaisillaan liipaisinta, kun Orko ilmestyi kuin tyhjästä hänen eteensä.

Teela: Orko!? Sinäkö siinä? Miksi ihmeessä tulit tänne takaisin? Mitä on tapahtunut? Eikö sinun pitänyt taistella Skeletoria vastaan isäni kanssa?

Orko: Teela. HE-Man on vaarassa. Hän suistui rotkoon Taistelutiikerin ja isäsi kanssa. Minun on pelastettava heidät.

Teela: Minä autan sinua Orko. Mitä voimme tehdä?

Orko: Tarvitsen Windraiderin ja sinun on lennettävä sitä. Sillä me ehdimme hakea kaikki kolme ennen kuin he putoavat pohjattomaan kuiluun.

Teela: Windraiderinko? Se ei käy. Isäni purki sen, koska katalysaattoriohjaus ei toiminut.

Orko: Sitten Zoarin, jättiläiskotkan, on autettava. Missä se on? Nopeasti, aikaa ei ole hukattavana! Jokainen sekunti on tärkeä!

Teela: Mutta Zoar ei ole täällä! Se on ikuisuuden tasanteella ja voi kestää monta päivää ennen kuin se palaa!

Orko: Voi ei! Entäs Stratos? missä on ilmantaltuttaja Stratos?

Teela: En tiedä. Olen kyllä kutsunut häntä, mutta häntä ei näy eikä kuulu.

Orko: Kaikki johtuu siitä, että Skeletorilla on Tähtisumu hallussaan. Hänellä on kaikki valta. Hän pakottaa ystävänikin tavoittamattomiin.

Teela: Olet oikeassa Orko, kukaan ei voi auttaa He-Mania ja isääni, ei kukaan.

Orko: Anna minulle ase. Minun on palattava heidän luokseen.

Teela: Ase? Mitä varten? He-Manillähän on lumottu miekka.

Orko: Siinäpä se. Miekka on Skeletorilla.

Teela: Skeletorilla! Sitten Eternialla ei ole enää pienintäkään toivoa.

Orko: Niin kauan kuin He-Man pystyy taistelemaan, on vielä toivoa. Äkkiä nyt! Anna heille miekka! Tai anna sittenkin lasersädetin! Vai mikä sinulla on siinä?

Teela: Tämä on aikalinko, mutta se ei toimi vielä kunnolla. Tässä, ota tämä enersiasädetin! Ehkä He-Man voi käyttää sitä.

Orko: Kiitos. Ja nyt minun on pelastettava He-Man kallionkielekkeeltä.

Teela: Voi Orko kulta, kumpa ehtisit ajoissa.

Kertoja: Taistelutiikerillä ratsastava He-Man ja Asemies, kulkivat syvemmälle salaperäistä käytävää pitkin. Yhtäkkiä heitä kohti hyökkäsi satoja kirkkaasti loistavia koirankokoisia kovakuoriaisia, joiden selkä oli kuin timanttien peitossa.

Taistelutiikeri: Kuoriaisia. Niitä on sadoittain. Suojautukaa. Suojautukaa.

Asemies: Ah. Varokaa, ne purevat. Niillä on terävät pistimet.

He-Man: Heittäkää ne rotkoon! Älkää yhtään säälikö!

Asemies: Niitä on liikaa. Meidän on peräännyttävä.

He-Man: Peräännyttävä Asemies, minne? Rotkoonko? Emme voi perääntyä.

Skeletor: *nauraa ilmeästi* Niinpä niin, ette voikaan. Olette hukassa. He-Man, olet lopullisesti mennyttä. Minä Skeletor olen Eternian valtias. Minä! Minä!

He-Man: Se on Skeletor, mutta missä hän on?

Skeletor: Täällä He-Man. Täällä. Tuolla. Kaikkialla. Kukaan ei saa minusta otetta. Kukaan ei pysty taistelemaan minua vastaan, sillä valta on minulla.

*Välimusiikkia*

Kertoja: He-Man, Taistelutiikeri ja Asemies kamppailevat epätoivoisesti kuoriaisten ylivoimaa vastaan. He heittivät niitä kymmenittäin rotkoon, eivätkä ne silti näyttäneet yhtään vähenevän. Silloin astui esiin ihmeolento-Orko. Hän kaivoi vaivalloisesti takkinsa alta energiasädettimen.

Orko: Voih! He-Man, minä tässä taas, toin sinulle aseen.

He-Man: Orko ja sinullahan on energiasädetin.

Orko: Ole hyvä! Teela antoi sen minulle.

He-Man: Energiasädetin on juuri se mitä nyt tarvitaan. Tällä pääsemme kuotiaisista. Varokaa, kohta tulee kuuma! Nyt!

Asemies: Kuoriaiset häipyvät.

Orko: Yhtäkkiä ne katoavat. Aivan kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan.

Asemies: Näimmekö näkyjä He-Man? Eikö kuoriaisia ollutkaan? Katso, äsken jalkani olivat veriset niiden puremista, nyt ei näy enää jälkeäkään.

Orko: Taioinko minä ne pois? Voiko olla mahdollista, että minun taikavoimani sai ne häviämään?

He-Man: En minä kuullut ainakaan minkäänlaista loitsua, Orko.

Orko: Et kuullut minkäänlaista loitsua. Hassua, silloin se en voinut olla minä. Mutta kuka sitten?

Zodac: Minä se olin, senkin narri.

Asemies: Zodac, kosmoksen valtias.

Zodac: Aivan oikein, Asemies. Zodac, kosmoksen valtias. Minä pelastin tähtikuoriaiseni. Varokaa vain, jos teitte pahaa yhdellekin niistä.

He-Man: Ja sinä, Zodac, Varo sanojasi tai huolehdi ainakin siitä, etteivät kuoriaisesi enää osu tiellemme. Voisi nimittäin olla, että me pudotamme ne kaikki yksitellen pohjattomaan rotkoon.

Zodac: Haastatko riitaa kosmoksen valtiaan kanssa, He-Man.

He-Man: Puolustan oikeuksiani, Zodac, jopa sinua vastaan. Tulitko riitelemään vai auttamaan meitä taistelussa Skeletoria vastaan? Skeletor on varastanut vallanmiekan.

Zodac: Skeletoria vastaan sinun on puolustauduttava itse, He-Man. Tällä kertaa en aio auttaa sinua.

He-Man: Jätä meidät sitten rauhaan.

Zodac: Tutkimaton on aika. Se kätkee meiltä sen, mikä on meille rakasta.

Orko: Sinne hän lensi. Hän kiitää tuulen lailla ja on aina yhtä arvoituksellinen. Koskaan ei voi tietää, mitä hän ajaa takaa. Yhtenä hetkenä hän on ystäväsi ja toisena pahin vihamiehesi.

Asemies: Sinun sietäisi käsitellä häntä varovaisemmin, He-Man. Kosmoksen valtias on todellakin arvoituksellinen. Koskaan ei voi olla varma, mitä hänellä on mielessään.

He-Man: Minä ainakin tyydyn siihen, että saimme hänen kuoriaisensa ajetuksi tiehensä.

Orko: Mitä hän mahtoi tarkoittaa. Tutkimaton on aika. Se kätkee meiltä sen, mikä on meille rakasta.

He-Man: Enpä tiedä, Orko. Mutta varmaan hänellä oli syynsä sanoa niin. On selvää, että aika on tutkimaton, mutta miksi se kätkee meiltä sen, mikä on meille rakasta.

Asemies: Luultavasti saamme siitän pian selvän, He-Man. Ja luulempa, että se ei ole kovinkaan mieluisaa.

He-Man: Tulkaa! Jatketaan matkaa! Meidän on haettava miekka takaisin.

Asemies: Ja saatava Skeletorilta pois se laite, jolla hän häivytti miekan kasistäsi.

He-Man: Se on kaikkein tärkeintä. Se on vaarallinen ase. Skeletor ei saa enää käyttää sitä. Tulkaa ystävät.

* Kävelemisen ääniä *

Taistelutiikeri: *murinaa*

Orko: Minä lennän edeltä. Otan selvää mihin käytävä johtaa.

He-Man: Jää mieluummin luoksemme Orko.

Taistelutiikeri: Mitä tahansa vastaamme tuleekin. *murinaa* Me selviämme siitä.

Asemies: Käytävä johtaa Skeletorin piilopaikkaan, olen siitä varma.

Orko: Käytävä päättyy tähän. Tässä on ovi, mutta siinä ei ole kahvaa.

Taistelutiikeri: Sitten me murramme sen. Pois tieltä Orko. *murinaa* Minua eivät mitkään ovet pitele. *murinaa*

Orko: Tee se Taistelutiikeri! Murra ovi!

Taistelutiikeri: *murinaa*

Orko: Ovi antaa periksi, Taitelutiikeri onnistui.

Asemies: Mitä kummaa? Välkkyvä luola. Katosta roikkuu tuhansittain pitkiä suikaleita. Ne heiluvat ja kääntyilevät kuin tuulessa, mutta minä en kyllä tunne tuulen henkäystäkään.

Orko: Ne näyttävät aivan eläviltä.

He-Man: Ne tuntuvat silkkisiltä ja aivan kuin ne todellakin eläisivät.

Asemies: Ne tuntuvat ystävällisiltä.

He-Man: Miksi ystävällisiltä Asemies?

Asemies: Ne eivät herätä minussa vihamielisiä tunteita. Kummallista, että ne ovat tuossa, vaikka Skeletor on lähistöllä.

He-Man: olkaa varovaisia. Tämä on ehkä vain niitä Skeletorin tempuja, joilla hän yrittää tuudittaa meidät hyvään uskoon. Tulkaa. Jatketaan matkaa.

Asemies: Jotakin tapahtuu, tunnen sen. Mitä täällä on oikein meneillään He-Man.

He-Man: En tiedä sitä sen paremmin kuin sinäkään, mutta minustakin tuntuu, että kohta tapahtuu jotain.

*musiikkia*

Taistelutiikeri: Tiesinhän minä sen. Tuolta tulevat Petomies ja Rautaleuka.

Asemies: Skeletorin apuri ja henkivartija.

Petomies: Rautaleuka tuhoa heidät.

Asemies: Varo He-Man, Rautaleualla on kaksiteräinen kirves.

He-Man: Eivät he meitä pidättele!

Taistelutiikeri: Mutta he tulevat suoraan minua kohti.

He-Man: Pakottakaa ne perääntymään! Uloskäynnin on oltava jossain tuolla takana!

Asemies: Ammu jo He-Man!

He-Man: Takaisin rautaleuka! *sädepistoolilla ampumisen ääniä*

Rautaleuka: Luuletko, että aseestasi on sinulle hyötyä, He-Man. Näetkö nyt, energiasäteet kimpoavat kirveestäni takaisin, mutta sinulla taas ei ole mitään millä puolustautuisit kirvestäni vastaan.

He-Man: Et ole vielä saanut maistaa nyrkkiäni!

Petomies: Takaisin Rautaleuka. Tarvitsemme apua.

Taistelutiikeri: Me voitimme heidät, ne luikkivat pakoon.

He-Man: Perään! He saavat johdattaa meidät Skeletorin luo!

Kertoja: He-Man, Asemies, Taistelutiikeri ja Orko seurasivat pahan Skeletorin apuria Petomiestä ja pelottavaa henkivartijaa Rautaleukaa. Nämä kiiruhtivat eteenpäin mutkittelevia käytäviä pitkin, kunnes he saapuivat portille, joka hehkui punaisena, kuin käärmeen kita.

Taistelutiikeri: Grrrh! Tuolla he ovat. Käärmeportin hampaiden alla.

Asemies: Lyödään heidät!

Orko: He katosivat näkyvistä! Nopeammin! Muuten emme saa heitä kiinni!

Asemies: Heitä ei näy enää missään He-Man. Minne he katosivat? Eiväthän he noin vain voi häipyä olemattomiin.

He-Man: Mitä me enää Petomiehestä ja Rautaleuasta välitämme? Asemies vilkaisehan mitä tuolla Käärmeportin takana on.

Asemies: Musta Aukko. Musta ammottava tyhjyys.

He-Man: Sen on pakko olla aikakammio. Muistatko, Pääkallolinnan valtiashan kertoi meille, että syvällä Ikivihreän metsän pimennoissa on aikakammio.

Asemies: Kyllä minä muistan He-Man.

Orko: Olisiko Zadac tarkoittanut sitä oudoilla sanoillaan? Mitä arvelet He-Man?

He-Man: Saatat hyvinkin olla oikeassa Orko. Tutkimaton on aika, se kätkee meiltä sen, mikä on meille rakasta.

Orko: Sinun lumottu miekkasi. Se on aikakammiossa.

Asemies: Voi olla Orko, mutta me emme pääse siihen käsiksi. Katso vaikka. Jos käden työntää mustaan aukkoon, se häviää sinne, mutta ei tunne mitään.

Taistelutiikeri: Skeletor, tuolla on Skeletor ja Petomies ja Rautaleukaa.

Skeletor: Minäpä hyvinkin. Minä Skeletor, Eternian tuleva valtias. Sinä olet mennyttä He-Man. Lumottu miekkasi on tässä aikakammiossa.

He-Man: Skeletor! Minä haen sen sieltä!

Skeletor Hah hah hah hah hah! Sen minä kyllä voin estää He-Man. Tässä ja nyt.

He-Man: Uskallatko sinä muka taistella minua vastaan?

SKeletor: Miksen uskaltaisi? Minullahan on miekka, sinulla paljaat nyrkit. Katsohan, saan energiasädettimesi katoamaan kunhan vain napsautan sormiani.

He-Man: Ase katosi.

Skeletor: Ja nyt He-Man, hetkesi on koittanut.

He-Man: Sinä painut aikakammioon Skeletor!

Skeletor: Ei! Ei! Älä heitä minua aikakammioon! He-Man! Ei! Ei! EEEEEEEIIIIIIIII!

Petomies: Rautaleuka äkkiä pois täältä. He-Man heitti Skeletorin aikakammioon.

Asemies: Petomies ja Rautaleuka pakenevat.

Orko: Skeletor on hävinnyt aikakammioon ikuisiksi ajoiksi. Paha on voitettu! Hurraa! Skeletor on voitettu!

Kertoja: Skeletor alamaailman valtias oli kadonnut aikakammioon ja näytti siltä, ettei hän pääsisi sieltä enää koskaan pois. Orkon riemulla ei ollut rajoja. Skeletorilla ei todellakaan ollut mitään mahdollisuutta vapautua omin voimin aikakammiosta. Siksi Asemieskin riemuitsi, kunnes huomasi, että He-Manin ilme pysyi vakavana.

Asemies: He-Man, mikä sinun on?

He-Man: Oletko unohtanut Asemies, että aikakammion vankina on myös minun lumottu miekkani.

Asemies: Lumottu miekka. Ei, sitä en ollenkaan ajatellut.

Orko: Se on totta. Lumottu miekka on myös aikakammiossa.

He-Man: Sitä paitsi Petomies on yhä vapaalla jalalla.

Orko: Hän nyt ei ole niitä kaikkein terävimpiä. Raakaa voimaa hän kyllä osaa käyttää, mutta aivot on ihan toinen juttu.

He-Man: Siitä huolimatta hän on varteenotettava vihollinen. Aivan kuin Rautaleukakin.

Asemies: Rautaleuka, siinä vasta vähäpuheinen mies. Hän pitää rautaisen kuononsa mieluiten kiinni. Keräilee aseita ja osaa käyttää niitä. Hän osaa jopa muuttaa oikean kätensä aseeksi. Rautaleuka on tosiaan varteenotettava vihollinen.

He-Man: Hän on melkein yhtä vaarallinen kuin Skeletor.

Asemies: Läpeensä paha, oikea roisto.

He-Man: Ja noita kahta vastaanko minun pitäisi taistella ilman lumottua miekkaa. Siitä ei tule mitään Asemies.

Asemies: Totta puhut, He-Man. Mutta mitä on tehtävissä.

He-Man: Meidän on avattava aikakammio ja yritettävä saada miekka ulos niin, ettei Skeletor samalla pääse vapaaksi. Minua ei kyllä mitenkään erikoisemmin miellytä nähdä sitä luurankonaamaa, mutta muutakaan keinoa ei nyt ole.

Asemies: Mutta miten ihmeessä aiot saada aikakammion auki He-Man?

He-Man: Etkö sinä ole muka tehnyt aikakokeiluja Asemies?

Asemies: Olen toki, mutta niitä ei ole vielä saatettu päätökseen.

Orko: Minä keksin! Minä keksin!

He-Man: Orko ystäväiseni, mitä sinä nyt olet keksinyt?

Orko: Teela teki kokeita aikalingolla, näin sen omin silmin. Ehkä kammion voisi avata sen avulla.

Asemies: Onko tyttäreni todellakin kokeillut aikalinkoa Orko? Paras uutinen sitten Skeletorin tappion.

He-Man: Nyt nopeasti Orko, häivytä itsesi Eternian valtiattaren luo ja tuo aikalinko tullessasi. Ehkäpä onnistumme hyvinkin pelastamaan lumotun miekan sen avulla.

Orko: Luottakaa minuun, tulen pian takaisin. Orko maasta taikurien, tekee kaiken leikiten. Hoh hoh hoo!

He-Man: Toivottavasti Orko ei ole erehtynyt.

Asemies: Olin jo melkein unohtanut aikalingon. Nyt se on ainoa toivomme.

He-Man: Mitä sinä teet Asemies?

Asemies: Tutkin aikakammiota. En ole ennen moista nähnyt. Se ei ole täysin musta. On kuin maailmassa olisi aukko. Miten se on mahdollista?

He-Man: Minä en ymmärrä Asemies.

Asemies: Musta aukko on silmiemme edessä, eikä siinä kuitenkaan ole mitään. Kun sitä katsoo, tuntuu että sinne uppoaa.

*taikamaisia ääniä*

He-Man: Orko.

Asemies: Hänellä on aikalinko mukanaan.

Taistelutiikeri: Nyt mentiin. Me haemme lumotun miekan.

Orko: Teela sanoi, että meidän kannattaa yrittää, hän uskoo, että saattaisimme onnistua.

He-Man: Miten tuo aikalinko toimii?

Orko: Teela sanoi, että se on hyvin yksinkertainen. Linko säätää itsensä automaattisesti ja avaa aikakammion muutamaksi sekunniksi. On toimittava ripeästi, jos haluaa saada jotakin ulos sieltä.

Asemies: Hyvä Orko. Oikein hyvä. Anna aikalinko minulle, minä käytän sitä.

Orko: Tässä Asemies.

Asemies: Kiitos. Oletko valmis He-Man!?

He-Man: Minun puolestani voimme aloittaa Asemies.

Asemies: Selvä. Minä kytken lingon päälle. … NYT!

Orko: Aikakammio avautuu. Skeletor!

Taistelutiikeri: Se pyrkii ulos. Varokaa luurankonaamaa.

Orko: Varokaa! Petomies ja Rautaleuka tulevat takaisin. He hyökkäävät.

Skeletor: He-Man, senkin hölmö.

Taistelutiikeri: He pakenevat. Älkää päästäkö heitä karkuun.

Skeletor: Hah hah hah hah!

He-Man: Skeletor pääsi vapaaksi.

Asemies: Missä miekka on? Minä en nähnyt sitä.

He-Man: Taistelutiikeri pysy aloillasi. Anna Skeletorin apureiden mennä. Meidän on haettava miekka aikakammiosta.

Asemies: Sinä siis näit sen He-Man?

He-Man: Niin näin. Siellä se on. Kytke aikalinko äkkiä päälle.

Asemies: Selvä on. Yritetään uudestaan. Nyt.

He-Man: Lumottu miekka. Minä sain lumotun miekan. Pääkallolinnan mahdin kautta, minulla on jälleen lumottu miekka!

*musiikkia*

Kertoja: He-Man, Asemies, Orko ja Taistelutiikeri tuijottivat äimistyneenä lumottua miekkaa, se oli muuttunut, sen terä kipunoi ja säteili kirkkaampana kuin koskaan. Siihen oli tarttunut ohut kerros tähtisumua ja se teki siitä lyömättömän aseen.

He-Man: Katsokaa, lumottuun mekkaan on tarttunut tähtisumua. Se näyttää meille tien Skeletorin luo. Odottakaa, minä heitän miekan ilmaan.

Orko: Miekka pyörii ilmassa. Se loistaa kuin aurinko.

Asemies: Nyt miekan liike hidastuu. Sen kärki osoittaa… pohjoiseen. Skeletor on siis paennut pohjoiseen.

He-Man: Miekka näyttää, mihin meidän on suunnattava kulkumme.

Orko: Nyt se putoaa, ota se kiinni He-Man.

He-Man: Siitä voit olla varma taikurioppilas. Miekka on minulla Orko ja nyt kiireen vilkkaa matkaan. Skeletor ei saa päästä enää karkuun.

Asemies: Hän on tuolla luolassa. Seisoo tuon koneen ääresssä.

Orko: Hän tähtää meitä hehkuvalla piikillä.

He-Man: Hän yrittää häivyttää miekan käsistäni tuon konen avulla. Tulkaa. Hakataan se säpäleiksi.

Skeletor: He-Man, paha sinut periköön. Pahanilmanlinnut hyökätkää!

He-Man: Liian myöhäistä luurankonaama, nyt sinua ei pelasta enää mikään!

Taistelutiikeri: Tuhotkaa kone.

Asemies: He-Man, iske kone säpäleiksi. Minä pidän pahanilmanlinnut loitolla.

He-Man: Tästä koneesta ei Skeletorilla ole enää mitään iloa.

Skeletor: Petomies, Rautaleuka missä olette? Auttakaa minua.

Orko: Jihuu! Kone on palasina.

Skeletor: He-Man, mitä sinä teet!?

Asemies: He-Man. Taistelutiikeri. Orko. Paetkaa äkkiä, kone räjähtää. Paetkaa.

He-Man: Nyt se on ohi. Kaikki on viimeinkin ohi. Huh!

Asemies: Luola luhistuu.

Orko: Ja Skeletor hautautui raunioihin. He-Man, voitto on meidän.

He-Man: Voitto on meidän Orko. Teimme Skeletorista selvää jälkeä. Nyt voimme palata Pääkallolinnaan.

Orko: Ilman tähtisumuako? Onhan sitä oltava enemmänkin kuin se ohut kerros, joka oli tarttunut lumotun miekkasi terään.

He-Man: Ilman tähtisumua. Se on kadonnut ikuisiksi ajoiksi raunioihin. Tulkaa. Tästä pääsemme ulkoilmaan.

Asemies: Orko, mitä sinä löysit? Munanko?

Orko: Niin, se on kai pudonnut pesästä. Otan sen mukaan.

Asemies: Aiotkos syödä sen? Miksei, me trolalilaiset pidämme munista.

Kertoja: Sillä aikaa kun He-Man, Asemies, Orko ja taistelutiikeri palasivat Pääkallolinnaan kertomaan Teelalle voitostaan, Skeletor kyyristeli luolan raunioiden alle jääneessä ahtaassa kammiossa. Hän pinnisti kuuloaan, sillä kivet alkoivat liikkua.

Skeletor: Mutta sehän on, joku yrittää kaivaa minut ylös. Kuka siellä?

Petomies: Minä täällä mestari, Petomies, uskollinen palvelijasi. Odota, pian tavoitan sinut.

Skeletor: Petomies olet pelastukseni.

Petomies: He-Man luulee, että olet mennyttä.

Skeletor: Hah hah hah hah. Hän tulee vielä hämmästymään. Minä kostan. Kosto on suloinen. He-Man saat katua sitä, että uskaltauduit taistoon minun kanssani. Minä kostan. Kostan. Hah hah hah hah hah. Minä elän!

Kertoja: He-Man, Asemies, Orko ja Taistelutiikeri lähetyivät sillä välin Pääkallolinnaa. Kaikki tuntui tyyneltä ja rauhalliselta. Suurin vaara oli voitettu.

Asemies: Orko vieläkö sinulla on se muna?

Orko: Tottahan toki. Tässä näin. Orko taikavoimaas käytä ja mahtis meille näytä. Tule esiin piilosta, Asemies jo kiljuu ilosta.

Asemies: Mitä ihmettä? Kuori halkeaa. Hah hah hah, Orko, siellä on pikku tipu.

*pikku tipun viserrystä*

He-Man: Hah hah hah hah. Totta vieköön, pikku tipu. Nyt sinulla on hieno tehtävä edessäsi Orko.

Orko: Miksi juuri minulla?

Pikku tipu: Mami! Mami! Orko Mami!

He-Man: Siinä sinulle vastausta kylliksi. Se pitää sinua emonaan.

Asemies: Orko nyt sinulla on pienokainen.

Taistelutiikeri: Orkon oma pieni, suloinen pahanilmanlintu.

Orko: Eii! Mitä muuta tahansa. Orko taikavoimaas käytä ja mahtis meille näytä. Ei Orkosta emoa tehdä sitten millään, mars takaisin munaan ja hetsillään.

Pikku tipu: Eii! Eii, äiti! Eii! En tahdo sänkyyn! En tahdo takaisin. En tahdo sänkyyn!

He-Man: Se ei tahdo sänkyyn.

Asemies: Se ei tahdo mennä takaisin munaan.

Taistelutiikeri: Katsokaa nyt Orkoa, suurta taikuria.

Orko: Apua. Kumpa vain osaisin taikoa paremmin.

*He-Manin ja Asemiehen naurua*

*Loppumusiikki*